Kokemuskannanotto: Jokaisen elämän on jatkuttava koronasta huolimatta

Kokemuskannanotto: Jokaisen elämän on jatkuttava koronasta huolimatta

Koronaepidemian värittämä kevät on vaikuttanut elämäämme lähtemättömällä tavalla. Osa yhteiskunnastamme palaa nyt hiljalleen kohti normaalia, mutta samalla koronarajoitukset tuntuvat yhä vahvasti monen arjessa. Moni järjestö onkin ilmaissut huolensa niiden ihmisten hyvinvoinnin ja jaksamisen puolesta, joiden arki on edelleen hyvin rajattua, ja tarjonnut aktiivisesti kohtaamisia, vertaistukea ja palveluita verkossa.

Yhdistystori.fi’n Kerro kokemuksesi -lomakkeella voi kertoa kokemuksistaan esimerkiksi haasteelliseen elämäntilanteeseen tai sairastumiseen liittyen, ja näin saada äänensä kuuluviin. Seuraavan tekstin omasta kokemuksestaan koronaepidempian seurauksista on kirjoittanut aktiivisesti järjestötoiminnassa mukana oleva Tuukka Eskelinen:

”Kirjoitan tämän artikkelin koronaviruksen aiheuttamista ikävistä haitoista tuetuissa asumisyksiköissä ja se on mielestäni väärin, että tuettu asuminen vedetään vanhusten palvelutalojen kategoriaan riskiryhmien vuoksi. Se on minun mielestäni väärin, sillä moni vammainen ei ole kuitenkaan riskiryhmää, mutta henkilökunta ei mahda koronaviruksen aiheuttamille suojatoimille mitään, ja sen ymmärrän, koska onhan se hygienian kannalta parempi.

Vierailukiellon kannalta tämä on ehkä vähän liian yliampuvaa, sillä meidänkin elämän tulisi olla normaalia. Emme ole nähneet talon ulkopuolisia ystäviämme lähes kolmeen kuukauteen, ja niin sanotulle normaaleille ihmisille karanteeni loppui jo 13.5. Mielestäni myös meillä on saatava olla vapaus ja oikeus päättää siitä, noudatammeko karanteenia vai pakotetaanko meidät noudattamaan vanhusten palvelutalojen karanteenisäädöstä, ja yleistetäänkö kaikki vammaiset riskiryhmäläisiin. Myös henkilökunta toivoo muutos tilanteeseen.

En ole itse nähnyt, niin kuin sanoin, ystäviäni melkein kolmeen kuukauteen muuta kuin ulkona. Oma koti ei tunnu omalta kodilta, kun ulkopuoliset määrittelevät sen, ketkä saavat tulla käymään ja ketkä eivät. Kuin olisi jossakin suojatussa kuplassa. Ja se, että säädökset pistävät henkilökunnan liian varovaisiin toimenpiteisiin ja kaikkia asukkaita kohdellaan kuin olisi joku riskiryhmäläinen, vaikka kyseessä olisi vain migreenistä oksentaminen. Mielestäni meidän pitäisi saada nähdä ystäviä ja kavereita niin kuin tavan kuolevaisetkin.

Ollaan ihmisiä ihmisille.

Tuukka Eskelinen, aktiivinen järjestö- ja vapaaehtoistoimija.”