Miltä näyttää STEA-avusteinen sote-järjestöjen TKI-toiminta?

Miltä näyttää STEA-avusteinen sote-järjestöjen TKI-toiminta?

STM on juuri julkaissut selvityksen Sosiaali- ja terveysjärjestöt uudistajina? Selvitys STEA-avusteisesta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta. STM:n raportteja ja muistioita 2020:19

Selvityksen tavoitteena oli parantaa ymmärrystä järjestöjen TKI-toiminnasta sekä kuvata järjestöjen ja STEA-rahoituksen roolia TKI-toiminnassa *).

Tulevina aikoina tullaan yhteiskunnassamme tarvitsemaan aikaisempaakin vaikuttavimpia ja kustannustehokkaita ratkaisuja. Vaikka järjestöjen voima on kohtaamisessa, kohtaamisen taustalla ja tukena tulee tänä päivänä olla digitaaliset ratkaisut ja datan hyödyntäminen.

Järjestöillä on tärkeä tehtävä jäsentää kaikista haavoittuvimpien ryhmien elämäntilannetta ja palvelutarvetta niin, että epärealistisesti asetetut vaikuttavuus- ja tehokkuusvaatimukset eivät johda näiden ryhmien hylkäämiseen ja uloslyöntiin palveluista. Tärkeää on löytää kaikkien kansalaisryhmien tukeen ja palveluihin oikeat vaikuttavuuskriteerit. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA voivat omilla linjauksillaan tukea ja edesauttaa järjestöjen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Valtiovallan ja järjestöjen yhteistyöllä voidaan rakentaa niin sanottua inklusiivista yhteiskuntaa, jossa kaikilla ryhmillä on paikkansa.

Selvityksen perusteella sosiaali- ja terveysalan järjestöjen TKI-toiminta painottuu kehittämistoimintaan, ja sitä voidaan luonnehtia tietoisuus- tai toimintalähtöiseksi.

  • Tietoisuuslähtöisen toiminnan tavoitteena on parantaa ihmisten tietoisuutta ja ymmärrystä järjestöjen tärkeäksi katsomista asioista
  • Toimintalähtöisen toiminnan tavoitteena on saada aikaa muutos toimintatavoissa, kuten palveluiden järjestämisessä tai tuottamisessa.

Sote-järjestöjen TKI-toiminta on hyvin kehittämispainotteista ja tapahtuu pääosin hankkeissa, vaikkakin useiden järjestötoimijoiden mielestä TKI-toimintaa on usein vaikea erottaa järjestön perustoiminnasta. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat sitoutuneita palveluiden, prosessien, toimintamallien, työmenetelmien ja järjestelmien kehittämiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Yhteistyö korkeakoulujen kanssa on suhteellisen laajaa. TKI-toiminta on monipuolista, mutta toimintaa yhdistää tavoiteltu käytännönläheisyys: uusia ratkaisuja ihmisten avuntarpeeseen pyritään tuottamaan usein yksilökohtaisesti suorilla interventioilla, kuten tarjoamalla välineitä vertaistukeen.

Sote-järjestöjen TKI-toiminta on kokonaisuutena jäsentymätöntä.  Hankepainotteisuuden takia se ei ole kovin systemaattista, eikä sille ole selviä rakenteita. Se on myös monilta osin huonosti verkottunut suomalaiseen innovaatiojärjestelmään. Järjestöt tekevät paljon keskinäistä yhteistyötä, mutta TKI-toiminta ei ole valtakunnallisesti verkottunutta.

Aikaisempien selvitysten perusteella sote-järjestöjen TKI-toiminnan – tässä tapauksessa ennen kaikkea innovaatiotoiminnan – vahvistumisen esteenä on erityisesti kolme tekijää.

  • Sote-järjestöjen voittoa tavoittelematon luonne, ja siihen liittyvä riippuvuus ulkopuolisesta rahoituksesta.
  • Järjestöjen vähäinen keskinäinen yhteistyö erityisesti siksi, että etenkin julkisen sektorin hankinnoissa ja hanke- ja avustusrahoituksessa järjestöt kilpailevat usein toisiaan vastaan
  • Järjestöjen ohut liiketoimintaosaaminen sekä siihen liittyvä oman tekemisen markkinointi ja brändäys.

Sote-järjestöjen TKI-toimintaa mahdollistavat tekijät:

  • Riittävät resurssit. Tässä yhteydessä STEAn rooli rahoittajana korostuu. STEAn rooli tulee esille myös TKI-toiminnan seurannassa, laadun ja vaikuttavuuden varmistajana sekä toimintaan aktivoinnissa ja valmisteluvaiheessa eri tahojen yhteen saattamisessa.
  • Toiminnan jatkuvuus, ja jatkuvuuden mahdollistama osaamisen ja tiedon kumuloituminen.
  • Yhteistyö eri toimijoiden kanssa; ekosysteeminen toiminta.

Järjestöjen TKI-toiminnasta merkittävän osan tulisi kohdistua paikallis- ja aluetason kansalaistoiminnan vahvistamiseen. Pieniltä, paikallisilta osallisuutta, toimijuutta ja yhteisöllisyyttä edistäviltä yhteisöiltä ei voi eikä tule vaatia mitään tutkimusorienteisuutta – uusia innovaatiota sen sijaan voi niissäkin syntyä. Isompien valtakunnallisten toimijoiden tulisikin suunnata merkittäviä ponnisteluja paikallista toimintaa helpottavien ja siitä dataa keräävien palvelujen kehittämiseen sekä innovaatioaihioiden palvelumuotoiluun ja tuotteistamiseen.

Suositukset sote-järjestöille

  1. Sote-järjestöjen on tehtävä TKI-toimintansa näkyvämmäksi.
  2. Sote-järjestöjen on järjestäydyttävä tulevaa sote-uudistusta varten vahvemmin osaksi Suomen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmää.
  3. Sote-järjestöjen on vahvistettava verkottumista TKI-toiminnassa muiden järjestöjen ja kumppaneiden kanssa. Järjestöjen tulisi harkita tiiviimpää keskinäistä organisoitumista niiden ilmiöiden ympärille, joiden helpottamiseksi ne etsivät ruohonjuuritasolla ratkaisuja. Sote-järjestöillä on ainutlaatuista osaamista ja asiantuntemusta kohderyhmiensä arjesta, tarpeista ja toiveista. TKI-yhteenliittymissä järjestöjen moninaisuus ja monialainen osaaminen eivät näyttäytyisi vain pirstaleisina interventioina vaan enemminkin voimavarana, jonka avulla järjestötyön usein pienille ja haavoittuvassa asemassa oleville kohderyhmille olisi mahdollista kehittää tukea ja apua useamman toimijan voimin
  4. Sote-järjestöjen on laadittava suunnitelma tarvittavista TKI-toiminnan pitkäjänteisistä tukirakenteista.

Suosituksissa sosiaali- ja terveysministeriölle ja STEAlle mainitaan mm. sote-järjestöjen roolin tunnistaminen ja huomioiminen innovaatiopolitiikassa kansallisesti ja alueilla sekä roolin vahvistaminen osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta. Lisäksi todetaan, että järjestöt kaipaavat sekä käytännön työkaluja että yhtenäisiä ja päivitettyjä linjauksia esimerkiksi siitä, millaista tutkimustoimintaa ja innovaatiotoimintaa STEA-avustuksilla voidaan käytännössä tehdä.

14.52020 Järjestöjen muutosagentti Anne Astikainen

*) Tilastokeskuksen määritelmän mukaan tutkimus- ja kehittämistoiminnalla tarkoitetaan systemaattista toimintaa tiedon lisäämiseksi ja tiedon käyttämistä uusien sovellusten löytämiseksi. Innovaatio on määritelty tässä työssä niin, että se on ”uutuusarvoa sisältävää tietoa, toimintatapaa, palvelua, tai muuta yhdistelmää, joilla vahvistetaan kansalaisyhteiskuntaa, edistetään kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä sekä osallisuutta ja toimijuutta ja/tai parannetaan palveluita tai palvelujärjestelmää”