STM:n selvitys Järjestöavustusten kohdentuminen julkisen sektorin rajapintaan

STM on julkaissut selvityksen Järjestöavustusten kohdentuminen julkisen sektorin rajapintaan.

Selvityksessä kuvataan STEAn järjestöavustusten kohdentumista menoihin ja toimintoihin, joiden voidaan katsoa kuuluvan lakisääteisesti valtion tai kuntien maksettavaksi. Tällä hetkellä rajapintaan kuuluvat STEA-avustukset kohdistuvat haastaviin kohderyhmiin ja ovat näiden ihmisten kannalta erittäin tärkeitä. Sivuilla 18-20 ja 45 on tarkentavia taulukoita päällekkäisyyksistä ja rajapinnoista. Selvityksen loppuosassa konkreettisia esimerkkejä ja päätelmiä.

Selvityksessä todetaan, että ”on kannettava vastuuta siitä, mitä avustetuissa toiminnoissa mukana oleville ihmisille tapahtuisi tai tapahtuu, jos heitä tukevan järjestötoiminnan avustaminen päättyisi”.

Selvityksessä todetaan rajanveto julkisen vastuulla oleviin tehtäviin tai palveluihin haastavaksi. Syitä ovat erityisesti 

  • Vuonna 2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain luonne: ehdotonta lakisääteisen tehtävän laatutaso- tai sisältövaatimusta on vaikea yleisellä tasolla asettaa. ja asiakkaan oikeus tiettyyn palveluun perustuu aina yksilölliseen tarpeen arviointiin. Lisäksi sosiaalihuollon painopisteen siirtäminen hyvinvoinnin edistämiseen (sosiaalihuoltolain 2 luvun mukainen hyvinvoinnin edistäminen) on ollut eräs sosiaalihuoltolain uudistamisen keskeisistä tavoitteista. Nämä tehtävät eivät ole tarkkarajaisia, eikä useinkaan ole yksiselitteisesti pääteltävissä missä kulkee lakisääteisen kunnan järjestämisvastuun raja.
  • Historian kautta muodostuneet avustuskäytännöt
  • Subjektiiviset oikeudet

Selvityksessä suositellaan, että nykyisiä avustuslinjauksia tulisi muuttaa tunnistamaan lainsäädännön luonteesta syntyvä rajapinnan tulkinta-jatkumo ja siten muuttaa avustuslinjausta sallivammaksi.  Lisäksi suositellaan, että avustuslinjauksissa voitaisiin korostaa järjestö–kunta-yhteistyössä järjestön ja kunnan yhdessä tekemää nykyistä vahvempaa analyysiä toiminnan nivoutumisessa julkiseen palvelujärjestelmään. Selvityksen tuloksia tullaan hyödyntämään, kun avustustoiminnan linjauksia tarkistetaan tai uusitaan.

”Järjestökenttä on liian arvokas menetettäväksi uudistuksessa”

Selvityksessä haastateltujen kuntien ja sidosryhmien mielestä ”Järjestökenttää pidetään poikkeuksetta liian arvokkaana menetettäväksi uudistuksessa”. Järjestötoimintojen väheneminen johtaisi todennäköisesti merkittävään palvelutason heikkenemiseen – ehkä aivan suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta. Kunnat eivät usko, että ne voisivat itse toteuttaa ennaltaehkäisyä ja varhaisen puuttumisen toimintoja nykyisellä laajuudella. Odotettu seuraus olisi tehtävien pompottelu kunnan ja sote-sektorin välillä.

Järjestöjen muutosagentti Anne Astikainen

 


Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn